Tämäkin päivä kului hyvin passiivisissa merkeissä, lenkkikin jäi melko lyhyeksi. Kävin sentään. Olisihan tuolla Helsingin puolella - ja miksei täällä Espoossakin - paikkoja, joissa käydä näyttämässä naamaansa, muitakin kuin nuo lähimarketit.
Tämänpäiväisessä Hesarin sanomissa oli pitkä juttu nettideittailusta Ameriikassa. En sitä hirveän tarkkaan viitsinyt lukea, mutta se innoitti minut oikeuttamaan vähän lisää passiivisuuttani. Ennen kuin joku ehtii minua neuvomaan tuhannennen kerran, ilmoitan etten aio liata sormiani siinä touhussa. Ei sillä, että minulla olisi karmaisevan huonojakaan kokemuksia siitä, mutta yleensä jos joku nyt ylipäätään on vaivautunut vastaamaan minulle, olen parhaimmillaankin päätynyt vaan-kaveriksi (tosin en pelkästään naisen tahdosta). Olen sitä mieltä, että nettideittipalvelussa sovitut treffit ovat hieman luonnottomia tilanteita. Niistä voi kyllä selvitä hyvin muutaman viikon tapailuunkin - jos minulta onnistui kerran, niin onnistuu muiltakin monta kertaa - mutta olen pidemmälle menevään tapailuun hieman epäileväisellä kannalla etenkin, kun toinen osapuoli on pitänyt koeajossa useampaa miestä, ja koska en ole sukkiapyörittävän charmantti, ja mahdollisesti hidas lämpiämään itsekin, ei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuksia.
En tosin tiedä tuosta hitaasta lämpiävyydestä, ehkä sitä pitäisi ymmärtää pitää jokaisen treffikumppanin kohdalla merkkinä vain siitä, etten halua olla muuta kuin pelkkä kaveri (sivumennen sanoen tämä on minusta huonoa itsetuntoa ts. itsetuntemusta: se, etten ota itsekään selvää omista haluistani ja reaktioistani, eikä se, etten pidä itseäni ylempitasoisten ylempitasoisimpana peniskeisarina).
Nettideittailussa - hyi, kun inhoan tuota sanaa - on sekin, että parinhakumielellä ollessaan sitä kasaa toiselle odotuksia, ja kun lopulta tavataan, petytään hirveästi kun toinen ei vastaakaan sitä unelmakuvaa. Erityisesti, jos mies on perinteinen alempitasoinen: harmaa, mutta kirjoittaa hyvin (tai edes välttävästi, kuten allekirjoittanut), nousee tekstinpohjalta toiselle varmaan kaikenlaisia prinssikuvitelmia. Ja toimii se homma päinvastoinkin - myönnän itsekin joskus kasanneeni odotuksia ja pettyneeni hieman, kun lopulta tapasimme. En ole varma, pääseekö pettymyksestä välttämättä yli, paitsi tietenkin tyytymällä olemaan pelkkä kaveri, josta sitten luultavasti vieraannutaan, kunhan on todettu ääneen, ettei meistä mitään tämän kummempaa tule.
En tietenkään sitä sano, että netti olisi jotenkin hyödytön. Pelkästään bloggaamalla olen onnistunut vuosien varrella löytämään hyvän päivän tuttuja ja kavereita - ja heidän joukossaan ihmisiä, joihin olen ihastunut ja joiden kohdalla ihastus on kariutunut muista syistä kuin ajautumisesta vaan-kaveriksi toisen aloitteesta tai passiivisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tulin ajatelleeksi sellaista asiaa, että oletko kokeillut erilaisia johonkin tiettyyn harrastukseen keskittyviä nettifoorumeita tai vastaavia yhteisöjä? Itselläni on näistä jonkin verran kokemusta, ja vaikka en nyt voikaan kertoa mitään lohdullista omista henkilökohtaisista kokemuksistani, olen huomannut että tällaisissakin ympäristöissä tapahtuu jonkin verran pariutumista. Homma käy helpommin, kun ensin tutustutaan täysin neutraalisti yhteisestä kiinnostuksen kohteesta keskustelemalla, ja sitten ajan myötä (mahdollisesti erilaisissa tapaamisissa) voi syntyä myös henkilökohtaisempia suhteita. Samoin irc-kanavilla, ainakin sellaisilla joissa on joku järkevä yhdistävä idea, suht tiivis ydinryhmä eikä liikaa satunnaista porukkaa sekoilemassa, voi olla samantapaisia mahdollisuuksia. (Tosin sinähän kai irkkaat, en tosin nyt pystynyt tarkistamaan asiaa kun en muistanut millä nimellä olet Irc-galleriassa.)
En tosin sitten tiedä, eroavatko tuollaiset foorumiyhteisöt ja irc-kanavat kovin oleellisesti vaikkapa näistä blogiympyröistä, joiden piiristä sinulla ilmeisesti on kokemusta pariutumisen yrittämisestä. Ja joka tapauksessa noissa pitää onnistua änkemään itsensä jollain tapaa siihen porukan sisäpiiriin, mikä voi paikasta riippuen vaatia aika paljon aktiivisuutta. Mutta kaikkeahan kannattaa kokeilla.
En ole irkannut pitkään aikaan. Vietän nykyään uskomattoman vähän aikaa tietokoneella verrattuna työelämää edeltäneeseen elämääni, että hyvä kun on aikaa seurata muutamaa blogia ja pitää yllä muita kautta etäkaverisuhteita. Galleriastakaan en löydy enää. Periaatteessa idea on tietenkin hyvä, en vain koskaan onnistunut pääsemään kanavien ydinporukoihin, paitsi silloin kun perustin itse kanavan. Sielläkin sitten minut syrjäytettiin, kun innokkaat alkoivat muovaamaan siitä oman kaveriporukkansa kanavaa, ja onnistuivatkin siinä.
Sellainen huomio, että blogi/foorumi-piireissä en ole "yrittänyt" pariutumista, vaan lähentymiset (ja niitä väistämättä seuranneet etääntymiset) tapahtui melkein kuin itsestään. Mikä on tietysti hyvä ja oman näkemykseni mukaan luonnollista suhteen kehittymistä.
Juu, ei missään nimessä kannattaisikaan tuppautua mihinkään sillä ajatuksella, että "nyt isken täältä naisen". Tai miksei sekin toimisi, mutta parhaiten homma pelaa juurikin noin "luonnollista" kautta. Se, kuinka pian sellaista tapahtuu tai tapahtuuko ollenkaan, on sitten tietysti taas tuurista kiinni...
miksi ystävyys naisen kanssa olisi huono asia? näin itse aktiivisella nettideittailukaudellani asian täysin päinvastoin: jokaisella naisella on ainakin viisi naispuolista läheistä ystävää ja vielä laajempi naispuolisten tuttavien piiri, joten ystävänaisesta on paljon enemmän hyötyä kuin lyhyestä ihastuksesta joka uupuu.
nettideittailussa ei pidä itse ihastua eikä antaa toisen ihastua itseen. parasta on sopia tapaaminen mahdollisimman pian, muutaman sähköpostin jälkeen. koska kaikki on ensisijaisesti kemiasta kiinni, vasta livenä tietää voiko homma toimia vai ei.
mihinkään yksittäiseen nettideittiin ei kannata ladata järjettömiä määriä odotuksia. itse huomasin, että n. 5% tarkan esiseulan läpäisseistä naisista jotka olen tavannut on ollut sellaisia joista olen pidemmän päälle kiinnostunut.
mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että tapaamiset ovat vähän teennäisiä. mutta hyvää harjoitusta small talkia varten.
Ei ystävyys naisen kanssa olekaan huono asia - vaikka turhauttavaa sekin on, että jää _aina_ pelkäksi kaveriksi, siis myös niiden kanssa, joiden tapauksessa olisi toivonut enemmänkin. Vähän niin kuin ei bulkkimakkarassakaan mitään vikaa ole, mutta olisi mukava edes joskus syödä HK:n sinistä.
Yksittäiset nettideitit ovat kyllä sellainen harvinaisuus, että niihin tulisi väkisinkin ladattua paljon odotuksia. Opiskeluvuosina yritin sitä harrastaa, ja vähiin jäivät ne kerrat, kun sain minkäänlaista vastausta, ja siksi ne vastanneet ja ne, jotka todella tapasin, tuntuivat aivan ihmeellisiltä ihmisiltä - kuvittelin, että täytyyhän tässä jotain ehkä olla.
Lähetä kommentti