Katselin tänään kateellisena etäältä, kun muuan puolituttava jutteli työpaikkaruokalassa etäämpänä kauniin tyttösen kanssa. Tajusin taas oman paikkani lisäksi vajavaisuuteni - tai siis ovathan kummatkin seikat olleet kristallinkirkkaina mielessäni tähänkin asti, mutta välillä erehdyn pitämään itseäni kehityskelpoisena. En tiedä, johtuuko mykkyyteni siitä, että luen (pitäisikö siis vaihtaa Helsingin Sanomain tilausta koskemaan myös arkipäiviä?) ja ylipäätään kulutan aktiivisesti kulttuuria liian vähän, vai olenko vain tyhmä? Onkohan jossain sittenkin niitä rupattelukouluja, jos ei päivittäin naljailu työkavereiden kanssa riitä? (Sitäpaitsi työkaveritkin ovat minua selkeästi vanhempia, ja kiinnostavat puheenaiheet eivät siis välttämättä sovi aina yhteen).
Tänään annoin kauniin tytön kusettaa minut ostamaan jotain. En hennonnut kieltäytyä - sitäpaitsi, kaitpa sitä on käytettävä inhasti tilaisuus hyväksi, ja saada nähdä edes kerran tytön hymyilevän minulle, vaikkakin sitten valheellista, vampiristisen provikanhimoista hymyään. Luultavasti häntä joka tapauksessa inhottaa koko tapaus - luulen, että hän kuvittelee minun kiihottuneen hänestä, ja että tilasin tuotteen vain seksin toivossa. Tosiasiassa hän vaikutti sen verran nuorelta, että katsoin parhaaksi olla reagoimatta ruumiillani. Toisaalta hän oli kuitenkin kaunis ja melkein täysi-ikäisen näköinen, joten pienellä kuvittelulla tilanne vaikutti melkein siltä, kuin rupattelisin minua lähestyneen naisen kanssa. Hyi, kun inhoan itseäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Minä kyllä suosittelen chateissa norkoilemista ja suorasukaisten seksuaalisten ehdotusten tekemistä niissä sopivan ikäisille tytöille. Pakit tulee joka tapauksessa, mutta sitten voit sanoa pokkana ja ATM-roolin överiksi vetäen, että "oikeasti mä olen kokematon nörtti, mutta isot pojat käski puhumaan rumia tytöille". Jos toisella osapuolella on huumorintajua, siitä voi syntyä vaihteeksi avoin ja vilpitön keskustelu siitä, mitä nainen oikeasti haluaa mieheltä ja seksuaalisuudelta.
Sanoisin että luonteva suhtautuminen nuoriin naishenkilöihin syntyy juuri tuontyyppisistä anonyymeistä keskusteluista. Varo kuitenkin, että noiden myötä asenteesi panuuntuvat melkoisesti, kun lakkaat nostamasta naisia jalustalle.
Panulla oli hyviä neuvoja tästä asiasta jossain Lordin vanhan blogin kommenteissa. Etenkin tuhmien puhumisen merkityksestä. Olen koittanut toteuttaa.
Saattaapa käydä niinkin, että tulee jotain muuta kuin pakit.
Jännä muuten että jenkkien pelimiesblogeissakin käsitellään paljon tyttöjen lähestymistä ja arkipäiväisen viatonta juttelua, mutta seksiä ja tuhmien puhumista ei juuri ollenkaan. (Imagen pelimieskurssijutussa mainittiin muuten sama ilmiö.) Liittyykö amerikkalaiseen kulttuuriin vai haluaako lukijakunta ajatella itseään tosi kovina ja kokeneina panomiehinä, joilta sattuu vain olemaan supliikki tilapäisesti hukassa? Ihan Eri Porukkaa siis kuin jotkut neitsytnörtit :P
Jännä muuten että jenkkien pelimiesblogeissakin käsitellään paljon tyttöjen lähestymistä ja arkipäiväisen viatonta juttelua, mutta seksiä ja tuhmien puhumista ei juuri ollenkaan.
Niinpä. Ja kuitenkin se tuhmien puhuminen luontevasti on aivan oleellinen juttu. Se mikä pitää oppia on se että puhuu tuhmia niin ettei nainen koe itseään uhatuksi, vaan kokee voivansa halutessaan vapaaehtoisesti valita seksin tämän miehen kanssa.
Morjens, löytyihän tämäkin blogi. Hyvä, että tarina jatkuu.
Sitä vaan, että rumat jutut tehonnee joihinkin, joihinkin taas vaikutus on päinvastainen. Sisältöä tärkeämmäksi kuvittelisin oikean esittämistavan, jossa oikealla tavalla korostetaan omaa itsevarmuutta ja huumorintajua. Ei onnistuisi ainakaan meikäläiseltä. Minä sain täysosumani mm. lausumalla hänelle runoja. Se on sitten se toinen ääripää, mahdollisimmman kliseistä ja siksi omalla tavallaan humoristista ja itsevarmuutta osoittavaa.
Mutta se täytynee ottaa huomioon, että jos blogilistan nykykärkeä voi pitää edustavana otoksena suomalaisista, niin n. 20-30-vuotiaat tyttöihmiset ovat kiinnostuneita ensisijaisesti muodista. Että ei muuta kuin vaatemallistoja opiskelemaan ja sitten jonkun trendikkäältä näyttävän neitosen juttusille. Voisi olla aika hyväkin valtti ;-)
En ole ikinä noissa chateissa(kaan) pärjännyt. Aina jos niissä yrittää sanoa jotain, niin hyppyritukka varastaa shown.
Asiasta luonnollisestikin mitään tietämättömänä haluaisin uskoa Juuson linjaan. Joku kuitenkin sanoi eräällä foorumilla, että ehkä ongelmani on siinä, etten osaa - miten se nyt meni - seksualisoida itseäni nais(t)en seurassa. En usko, että vion mennä kaljalippisten tavoin mennä vain örisemään "anna pilluaarghh örr rai rai" ja saada vielä muutakin kuin mustan silmän ja ahdistelutuomion. Tosin chateissa tietysti voisi toimia keskustelun sytykkeenä ronskimpikin puhe.
Muodista kirjoittaminen sitä ymmärtävään sävyyn on kyllä vielä paljon enemmän luonteenvastaista kuin kuola valuen örvelletyt jutut sukupuolielimistä :(
Tuon muoti-idean voi hylätä rauhassa. 20-30-vuotiaat tyttöihmiset ovat kyllä monet kiinnostuneita muodista. Mutta seurustelevatko he useinkin muodista keskustelevien miesten kanssa? Aivan, eivät.
Aamu, tuo on varmaan totta. Muoti koetaan kai melko yleisesti - sukupuolesta riippumatta - elämänalueeksi, jossa heteroseksuaalisen miehen ei ole asiallista aktiivisesti toimia. Kyseessä oli tietenkin ystävällisessä hengessä tehty heitto muistaen LB:n mielipiteen muotiasioista.
Mutta ei tuo heittoni aivan pelkkä vitsi ollut, kun irrotetaan se yksittäisestä asiasta.
Julkilausuttu kiinnostus toisen kiinnostuksenkohdetta kohtaan on julkilausuttu arvostus toista kohtaan. Yksi keino rakentaa itsestään myönteistä kuvaa toisen silmissä on osoittaa kiinnostusta toiselle tärkeää asiaa kohtaan. Kiinnostuksen aitoushan vaihtelee alkaen "pelimiesvinkkien" nollasta kasvaen samanhenkisyysasteen myötä. Jossakin tulee aina vastaan toisen reviirille astumisen raja. Liiallisuuksiin ei koskaan pidä mennä.
Lähetä kommentti