Luulen, että tämä on oleva ensimmäinen merkintä, kun en kirjoita mitään erityistä. Tässä on ollut kaikenlaista muutakin - minulla ei kertakaikkiaan ole enää tarpeeksi vapaa-aikaa netissä notkumiseen ja siis bloggaamiseen, paitsi toki useimpina viikonloppuina. Tämä tosin saa minua epäilemään avujani poikaystäväkandidaattina - miten aika riittää, kun minulla ei näin yksineläjänäkään ole aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä tahtoisin ja mitä minun pitäisi. Tilanne on sikäli paradoksaalinen, ettei minulla kuitenkaan ole elämää siinä mielessä, kuin kuvittelen useimpien elämällä tarkoittavan, ja ennenkaikkea siinä mielessä, että olisin naisten mielestä jotenkin mielenkiintoinen persoona (ei patologisessa mielessä).
Tänään... en tehnyt mitään suoraa alempitasoisuuteni poistamiseksi. Tai no sen verran, etten syönyt liikaa ja siis luultavasti en lihonut. Töissä harjoittelin rupattelua myös naisten kanssa, mutta he olivat kaikki minua vanhempia. Työpaikan nuoret naiset ovat niin eri tehtävissä tai näiden vanhempien naisten alaisia, mikä tarkoittaa että työasiat hoidetaan heidän kautta. Eipä tietenkään sillä, että etsisin erityisesti työpaikalta itseäni hienompaa seuraa - ymmärrän, että työpaikkaromanssi voi olla hieman kiusallinen levitessään reisille (vaikka kuvittelen varoitusten koskevan lähinnä samoissa tehtävissä tai pienyksikössä toimimista, enkä luultavasti ole siirtymässä muiden yksiköiden esimieheksi. Jos olisin, niin olisin jo YTM ja blogi olisi turha).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti