Tänään kävin sentään lenkillä, kaikki muu toiminta oli passiivista tai tyttöystävän löytämisen kannalta epäsuoraa itsekehitystä, kuten lukemista. Yritin aamulla katsoa Helsingin Sanomista, josko Minne Mennä -palstalta olisi löytynyt jotain, mutta ei oikein. Hetken harkitsin Ylioppilasteatterin näytelmää Hamlet, mutta en sitten onnistunut innostumaan.
Kommenttipalstalle tuli nimimerkiltä Pena kommentti, johon voisin vastatakin ammentamalla siitä tämänpäiväisen yritykseni peittää sanottavan puute.
Aloitetaan siitä, että minä en säästä poikuuttani kellekään, en vain enää koe pelkkää poikuuteni menettämistä tai pelkkää seksiä minään erityisen tavoiteltavana tavoitteena, että viitsisin pitää kumpaakaan päämääränäni. Minä en ole kuitenkaan sulkenut pelkän seksin mahdollisuutta pois - suhtaudun siihen vain hieman epäillen sikäli, etten tiedä pystyisinkö tilaisuuden tullen antautua virran viemäksi ja lähteä tuosta noin vain vieraan naisen kanssa tutustumaan toistemme kehoihin. Jos taas romanttista rakkautta ei ole olemassa, en ole varma onko minun seurusteluilla sitten väliä muutenkaan, vai riittäisikö se, että olisin elämän muilla saroilla kaikkea, mitä vain voisin olla. Toisin kuin monet kuvittelevat ATMien ajattelevan, elämässä on kyllä muutakin, ja tämäkin pieni murheenkryyni häviäisi mielestä jos tietäisi varmuudella, ettei ole olemassa mitään sellaista, josta haluaisin päästä osalliseksi.
Mutta siis, en minä tiedä. En minä sitä epäile, etteikö seksi olisi hauskaa, mutta olen aika vanha opettelemaan pelkän seksin saloja. Rakastelu - se on eri asia, kuvittelen - taas kuulemma vaatii joka partnerin kanssa opettelua, joten sen suhteen minulla ei ehkä ole niin paljoa paineita. Tietenkään en taaskaan tiedä.
Pakkien hankkiminen kuulostaa kyllä hauskalta idealta! Itseasiassa olin ajatellut, että yksi blogin tarkoitus olisi ollut yllyttää itseäni juttelemaan vieraampien ihmisten kanssa vähentääkseni ujouteni haittavaikutuksia. Pakkilaskurin voisi kyllä lisätä tuohon sivuun, mutta en sitten ole ihan varma, mikä lasketaan pakeiksi - pitääkö sen olla baarissa suoritettu, seksiin tähtäävä keskustelunavaus, vai kelpaako, jos vaikka kirjakaupassa kysyn myyjättäreltä, mitä mieltä hän on Terry Pratchettin kirjoista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
kuulostaa siltä, että ensimmäinen kerta vähän pelottaa. jos näin on, poikuudesta eroon pääsemisestä on se hyvä puoli ettei romanttiseen tapaamiseen sen oikean kanssa ole latautunut valtavia seksuaalisia suorituspaineita kaiken muun lisäksi. ei sitä tietenkään päämääräksi kannata asettaa. ehkä välitavoitteeksi.
jos tuntuu isolta harppaukselta jutella kirjakaupan myyjättären kanssa terry pratchettista, varmaan kannattaa aloittaa siitä. he ovat aika turvallisia harjoituskohteita, heidän kun on oltava ystävällisiä viran puolesta. ota tavoitteeksi 10 satunnaista keskustelua myyjättärien kanssa.
toinen steppi on lähestyä tuntemattomia naisia vaikkapa kadulla ja sanoa heille jotain. vaikka "halusin vain sanoa että sulla on kaunis mekko". jos pelottaa, niin ei tarvitse edes jäädä kuuntelemaan vastausta, kääntyy vain pois. kun tämä ei enää hävetä, voi jäädä kuuntelemaan mitä toinen sanoo. näissä kummassakin on se hyvä puoli ettei edes voi saada pakkeja.
pakeiksi nimittäin lasketaan, että tekee selväksi kiinnostuksen toista kohtaan ja pakottaa naisen ottamaan siihen kantaa. esimerkiksi ehdottaa että jatketaan keskustelua teen yli ja samaan hengenvetoon kysyä puhelinnumeroa.
jotenkin meihin miehiin on iskostunut kauhea pelko jutella tuntemattomille naisille. tiedän täsmälleen kuinka pelottavalta se tuntuu. mutta eivät naiset ole niin kamalia tuntemattomia kohtaan kuin kuvittelee.
Pakkien hankkiminen liukuhihnalta voi tosiaan olla hyvä idea, tosin sillä tietysti voi olla myös vahingollisia seurauksia psyykelle jos siihen ei osaa suhtautua oikein... Jos vaikka tuhatkin kertaa yrittää, tulee ainakin testattua onko tosiaan niin vastenmielinen ettei kelpaa kenellekään, vai onko se lopulta vain tuurista kiinni (useimpien kohdalla on). Tosin kannattaa myös varoa, ettei jämähdä liian vakavaan parisuhteeseen vain tällaisen kokeilun seurauksena. Siitä voi sitten taas seurata kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä, kuten sotkuinen avioero...
Mutta sitähän minun piti sanoa, että hienoa huomata Lord Boredomin olevan taas mukana blogimaailmassa. Pelkäsin jo, että mies on kokonaan hävinnyt. :)
Ihanteelliset olosuhteet poikuuden myöhäiselle menettämiselle ovat mielestäni seuraavat:
1) seurustelusuhde, jossa on luottamusta ja
2) tyttö, joka on ihastunut kumppaniinsa ja siksi ei välitä tämän kokemattomuudesta.
Tarkemmin ajateltuna pelkkä 2) on ihan riittävä.
Katsotaan nyt sitten. En uskalla luvata mitään, sillä tuikituntemattomalle juttelu ilman asiallista syytä on minulle kyllä hirveän iso harppaus - tai olen sen kai joskus onnistunut tekemäänkin, mutta reilusti itseäni vanhempien kanssa, joiden kanssa mielessäni ei ole edes mikrosekunnin vertaa vilahtanut vähäpukeisia mielikuvia mistään muista mielikuvista nyt puhumattakaan. Jos niitä lähestymisiä, tai varsinkin pakkeja, tulee, niin saatte kyllä kuulla niistä - otan niistä varmasti kaiken surun irti.
Tietysti mekaanisessa aloitteidenteossa, tai itseasiassa kevyissä suhteissa noin yleensä, on mukana tuo TPJS:n mainitsema riski, että ikään kuin joutuu sellaiseen suhteeseen, johon ei oikeastaan olisi halunnut joutua, ja sitten kaikenlaista turhaa psykodraamaa seuraa (lähden siitä, että minulla on varaa nirsoiluun. Ei siksi, että hyvät JA vapaat naiset minusta pitäisivät, mutta kun tosiasiassa elämäni on muuten sen verran hyvää, ettei sitä kannata ketjutupakoivalla Psyko-Justiinalla pilata).
Mitä poikuuden menettämiseen tulee, niin yhtyisin (...) Sarastuksen pojan esitykseen. 1) ja 2) yhtaikaa olisi ehkä helpoin vaihtoehto vanhallepojalle, mutta ehkä 2) tosiaan riittäisi.
ihmissuhde on aina hyppy tuntemattomaan. jos ei uskalla ottaa riskiä, on varmaan turha edes haaveilla parisuhteesta.
itseäni ovat pahimmin haavoittaneet sellaiset naiset, jotka olivat päällepäin ihan normaalin oloisia. sitä tuudittautuu turvallisuuden tunteeseen, ja lopulta paljastuu että nainen olikin todellinen skitso.
päällepäin skitsot psykodraamailijat eivät ole käytännössä olleet ongelma, niille voi vaan sanoa ettei halua olla enää tekemisissä. se tunteeko joku tuttu naisen etukäteen ei ole mikään tae yhtään mistään, seurustelu on aivan eri asia kuin tuttuus.
kannattaa muistaa, että kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta jatkaa missään vaiheessa mitään suhdetta joka alkaa tuntua ahdistavalta. päinvastoin, kannattaa lopettaa se välittämästi jos alkaa tuntua pahalta.
mekaanisen aloitteenteon pointti on se, että kun sitä on tehnyt riittävästi, kadottaa pelon aloitteentekoa kohtaan ja alkaa käyttäytyä itsekin normaalimmin, ja silloin mahdollisuudetkin kasvavat.
Lähetä kommentti