Tänään en tehnyt aktiivisesti mitään alempitasoisuuteni parantamiseksi. En jaksanut lähteä lenkille - lihakseni ovat edelleen kipeät - ja lihoin vain syömällä perjantain kunniaksi eilen ostamaani karkkia. On tässä tietenkin vielä 4 tuntia tätäkin päivää jäljellä, mutta olo on niin uninen, että taitaa olla aikainen nukkumaanmeno. Taidan lihottaa itseäni vielä yhdellä kaljalla, ja siirtyä parvekkeelle loppuillaksi lukemaan kirjaa. Huomenna vannon käyväni edes lenkillä, ja voisin tämän asunnon siivota, ettei se niin kovasti muistuttaisi poikamiesboksia, mitä se kyllä on.
Lähdin kirjoittamaan tätä blogia tarkoituksenani kehittyä - ja se tietenkin on vieläkin tarkoitukseni. Alempitasoisuudessa ei kuitenkaan ole ihan pelkästään kyse siitä, että muutettavissa olevat piirteet olisivat vialla, vaan että alempitasoisuuteen kuuluu oleellisesti ko. ihmiselle ominaiset, luontaiset piirteet. Sanotaanko vaikka introverttius ja ujous, joista kumpainenkin on yleensä vakava este minkäänlaisen intiimin suhteen kehittymiselle. Pelkästään jo introverttius yleensä johtaa siihen, että kaveripiiri jää kooltaan melko vaatimattomaksi, ja baariväkeen kuulumattomien paras mahdollisuus löytää kumppani lienee juurikin tutustuminen kaverinkavereiden kautta. Sittenkin vaikka pääsisi tutustumaan ihastuttavaan ihmiseen, iskee ujous kyntensä ja vaikeuttaa toisen lähestymistä, tai päästämistä lähelle. Raivostuttavimmillaan ujous johtaa siihen, että toinen tulkitsee toisen paskat piittaavan, vaikka toinen haaveilisi tästä öitä myöten sonetteja ja runoja rustaillen pöytälaatikkoonsa.
Ongelma on siis se, että ollakseen niin kuin "kaikki muutkin", ei riitä normaalipaino ja perussupliikki niin kuin se ujolle introvertille vain suinkin on mahdollista taitaa, eikä riitä edes se, että opettelisi elämään ujoutensa ja introverttiutensa kanssa, vaan hänen pitäisi kertakaikkiaan eliminoida kyseiset piirteet itsestään. Jos tässä voisi onnistua - en tiedä, voiko - ei operaatiosta jäisi jäljelle enää samaa ihmistä, vaan joku toinen.
No, ainakin näin kärjistäen. Joka tapauksessa, kun alempitasoista neuvotaan muuttumaan (oho, eipä ollut varmaan kellekään tullut mieleen), ei neuvoja varmaankaan ymmärrä, mitä kaikkea ATM:n tosiasiassa tulisi tehdä. Neuvot varmasti ovat hyväätarkoittavia, en minä sitä epäile, mutta kun ne on kuultu kyllä jo lukuisia kertoja, eivätkä ne auta. En tosin siitä normaalipainoisuudesta tiedä, kun ole lapsuuden jälkeen ollut sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
mitä oikeastaan haluat?
jos alemman tason mies on määritelmällisesti sellainen, joka ei saa naista, ja haluaisit naisen, niin siinä on kyllä ristiriita.
jos aiot olla atm, et tule koskaan saamaankaan naista. atm suhtautuu naisiin eri tavalla kuin muut. atm objektifioi naisen pyhäksi, jonkinlaiseksi äärettömän ihailun kohteeksi.
naiset sanovat kaipaavansa ihailua, joka onkin varmaan ajoittain totta. mutta eivät naiset kaipaa sellaisia miehiä jotka ihailevat jatkuvsati melkein ketä tahansa naista joka suhtautuu heihin ystävällisesti. päinvastoin, naiset karttavat sellaista, koska pelkäävät stalkkereita. naiset haluavat miesten kohtelevan heitä ensisijaisesti ihan normaaleina ihmisinä. sama menee myös toisinpäin.
einstein sanoi nerokkaasti, että hulluuden määritelmä on toistaa samaa ja odottaa eri lopputulosta. jos haluat parisuhteen, joudut muuttumaan oikeasti, ei vain ulkoisesti esimerkiksi laihduttamalla. (laihduttaminen on silti fiksua, se vaikuttaa paitsi terveyteen ja mielialaan, myös kohottaa itsentuntoa.) kaikki uutos alkaa siitä, että luo päähänsä kuvan tavoitetilasta.
jos olet valmis luopumaan atm:yydestäsi, niin ihan ensimmäinen askel on luopua atm:yyden identiteetistä. vaikka epäilemättä käytätkin itsestäsi nimitystä atm itseironisesti, muutos ei onnistu jos omat ajatukset vastustavat sitä. vaihda myös blogin osoite.
lisäksi joudut luopumaan ehdoistasi, kuten siitä että et etsi pelkkää seksikumppania. ei siksi, että tuossa ehdossa olisi pohjimmiltaan mitään vikaa, mutta se kumpuaa tavastasi suhtautua naisiin.
olen tavannut ihan mukavan naisen joka kertoi lopettaneensa seurustelun alkuunsa jonkun miehen koska mies oli säästänyt neitsyyttään oikeaa naista varten, ei nainen halunnut moista vastuuta itselleen. en usko että on kovin montaa naista joka haluaisi. neitsyys sinällään ei ole ongelma, mutta se vaikuttaa haitallisesti ajatteluusi ja suhtautumiseesi naisiin. seksi on hauskaa, ei sitä kannata ottaa noin vakavasti eikä nostaa pyhäksi asiaksi.
sinua estää pääsemästä parisuhteeseen ensisijaisesti oman pääsi sisältö. se pohjautuu virheellisiin käsityksiin itsestäsi ja naisista. olet korkeastikoulutettu, joten kykenet kyllä purkamaan virheelliset käsitykset. ensimmäinen askel on alkaa tarkkailemaan sitä miten naiset oikeasti käyttäytyvät sen sijaan että kuuntelee miten naiset väittävät käyttäytyvänsä. minkälaisista miehistä naiset pitävät? osa naisten käyttäytymisestä on outoja ja päällisin puolin epärationaalista, mutta on uskottava omia silmiä.
lisäksi joudut tarkkailemaan itseäsi, missä tilanteissa omat ajatuksesi ja pelkosi haittaavat naismenestystäsi? tässä yhteiskunnassa mies on käytännössä se joka tekee aloitteet. juuri ne miehet jotka ovat oppineet pelkäämään aloitteiden tekoa (usein huonoja kokemuksia nuoruudessa) jäävät herkästi atm:iksi.
jos jostain haluaisit lyödä vetoa, suosittelisin lyömään siitä että saat vuoden aikana tuhannet pakit naisilta. joutuisit harrastamaan sitä niin paljon, että pakeista tulisi arkipäiväisiä. alkaisit väkisinkin suhtautumaan asiaan leppoisammin, joka muuttaisi suhtautumistasi naisiin, jota kautta itsevarmuutesi voisi kasvaa.
kehotan aloittamaan david deangelon e-kirjasta. se löytynee torrentteina, joten sen lukeminen ei edes maksa mitään.
"olen tavannut ihan mukavan naisen joka kertoi lopettaneensa seurustelun alkuunsa jonkun miehen koska mies oli säästänyt neitsyyttään oikeaa naista varten, ei nainen halunnut moista vastuuta itselleen. en usko että on kovin montaa naista joka haluaisi. neitsyys sinällään ei ole ongelma, mutta se vaikuttaa haitallisesti ajatteluusi ja suhtautumiseesi naisiin."
Tässä asiassa minua kiinnostaisi tietää, että miten neitsyys sitten pitäisi perustella naiselle? Koska jos mies on neitsyt kovin paljon yli parikymppisenä, se on sen verran poikkeuksellinen asia että vaatii kyllä selityksen. Minulle vain tulee mieleen ainoastaan kaksi mahdollista selitystä, eli "en ole löytänyt sopivaa naista" (tämä on rinnastettavissa tuohon "olen säästänyt itseäni oikealle naiselle"-selitykseen, eli on ilmeisesti turn-off) tai "en ole kelvannut kenellekään" (tämän nyt ainakin luulisi olevan selkeä turn-off). Pitäisikö kokemattoman miehen sitten yksinkertaisesti vain valehdella naiselle ja keksiä jotain aiempia seksikokemuksia? Tämäkään ei minusta ole kovin hyvä idea, koska kokemattomuuden kyllä luultavasti huomaa sitten kun itse asiaan päästään. Vai ehdotatko, että kokemattomuudesta vain yksinkertaisesti pitäisi hankkiutua eroon jonkun satunnaisen baaripokan avulla, ettei enää tarvitsisi valehdella? :)
Noin yleisesti ottaen olen samaa mieltä siitä, että Lord B:n olisi hyvä miettiä mitä oikeastaan haluaa - tai pikemminkin että kumpaa haluaa enemmän, olla naisen kanssa vai olla oma itsensä. Jos nämä ovat kovin pahasti ristiriidassa keskenään, kannattaa pohtia tarkkaan että onko se parisuhde tosiaan kaiken vaivan arvoinen. Kokemuksesta tiedän, että kovin oleellinen itsensä muuttaminen ja itselle tärkeistä asioista luopuminen on aika paskamaista, eikä se parisuhde (tai ylipäätään naisten saaminen) lopulta ole mitään niin hienoa että sen vuoksi kannattaisi koko loppuelämänsä esittää jotain ihan muuta kuin on.
itse olen päättänyt luopua valehtelusta ja teeskentelystä koska niissä on se ongelma, että pitää muistaa mitä kaikkea on sanonut kenellekin, ja pidemmän päälle siitä jää aina kiinni.
minusta lord b.:n olisi helpompaa hankkia seksikokemuksia ennenkuin tapaa sen ihanaisen, jonka kanssa haluaa pariutua. silloin ei tarvitse valehdella eikä perustella.
mutta kun hankkii seksikokemuksia, neitsyyttä ei kannata peitellä, koska se näkyy kuitenkin ja luulen että joku vanhempi nainen varmasti toimisi mielellään opettajana neitsyelle.
minusta ilmaus "olla omana itsenään" on korni. kuka muka on 18-vuotiaana sama ihminen kuin viisivuotiaana? tai 30-vuotiaana sama ihminen kuin 18-vuotiaana? muutos on aika rajua, mutta koska itse on mukana muutoksessa päivittäin, sitä on hankalampi hahmottaa ellei ota vähän välimatkaa. ei ole olemassa mitään staattista minuutta jota voisi (tai pitäisi) säilyttää. on vain muutosta ja muutosvastarintaa.
Lähetä kommentti