12. päivä: Mainio seuramies (0/1)

Blogihan tahtoo kuivahtaa kokoon heti kättelyssä. Myönnettäköön, että pystytin tämän blogin miltei hetken mielijohteesta, vaikka tiedän kyllästyneeni tähän ihmissuhdebloggaamiseen tällä tasolla.

Olen jutellut viime päivinä myös tyttöjen kanssa, olin nimittäin kahtena päivänä pääkaupungin puolella toteuttamassa perisuomalaista seurustelukulttuuria, eli tuopin ääressä. Olin taas äärimmäisen tietoinen ongelmistani - en muutenkaan ole hirveän seurallinen ihminen, ja vieraampien seurassa menen lukkoon, ja vaatii (liikaa) aikaa, ennen kuin pystyn rentoutumaan tarpeeksi, ja sanomaan edes jotain ilman, että minulta kysytään. Joka kerta, kun tiedostan tämän ongelman, alan olemaan sitä mieltä, että hitot tyttöystävistä, mutta tämä virhe aivoissani olisi hyvä korjata jo muun seuraelämän vuoksi. Menisin vaikka rupattelukurssille, elleivät ne tuntuisi jotenkin huijaukselta, ja ellei minua hävettäisi jo muutenkin. Käytännön harjoittelu on siitä ikävää, että toistaitoisena luon itselleni huonon maineen, ellei minulla ole jo valmiiksi sellaista. Siinä vaiheessa, kun osaisin sanoa jotain, pysyvät kaikki kaukana minusta.

Tänään en taasen ole tehnyt mitään itseni hyväksi. Kävin kyllä aamulla pitkähköllä, 10 kilometrin lenkillä, mutta siinäpä se. Helteet eivät oikein sovi minulle.