Tämä blogi ei nyt ole ottanut tuulta alleen ihan niin kuin olin tarkoittanut. Olen ollut tyytymätön juttujen tasoon nyt muutenkin, mutta kaiken lisäksi lähdin siitä olettamuksesta, että tulevat 365 päivää olisivat alempitasoisuuden aallonpohjan riemujuhlaa, eikä sekään näytä nyt onnistuvan. Vaikka tietysti on ihan liian aikaista julistaa vetoa hävityksi, mutta ei se nyt hyvältä kuitenkaan näytä.
Nyt on päivän reissusta niin väsy, ettei jaksa oikein muuta. Sen verran vaan ajattelin vielä, että kuten olen joskus aiemmin arvellut, omien nykyisten ihmissuhteiden käsittely blogissa on iljettävää. Palataan asiaan sitten, kun jaksan kirjoittaa muusta tai olen pilannut kaiken.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
:D
Super-YTM!
Voi perkele, nyt meitä pidetään jännityksessä... :P
Sinähän oikein kerjäät hävitä vetosi.
Vielä minä näytän, että minussa on ehtaa voittaja-ainesta!
Heti kun alkaa tapahtua niin lopetat! Huijausta, anna ny vähän ees yksityiskohtia.
Tarkoitukseni ei ole tokikaan lopettaa! Mutta yksityiskohtien antamista vastaan minulla on tiettyjä eettisiä estoja.
Voi olla käytännössäkin ihan fiksua, että jos jotain nyt on tapahtumassa, välttää kaikkia mahdollisia riskejä - kuten esimerkiksi asian tarkempien yksityiskohtien huutelua netissä.
No, lähden siitä että yksityiselämäni ei ihan tarkkaanottaen kuulu muille, etenkään siltä osin kuin se koskettaa muitakin ihmisiä. Voin pitää julkisesti alennustilani kustannuksella, mutta edes täyssinkkuna ATM:nä en ole koskaan kertonut kaikkea elämääni liittyvää, etenkään sellaista mikä liittyy muihin, enkä aio aloittaa nytkään.
Minusta on hauska puida alempitasoisuuttani, ei ihmissuhteitani. Tai sanotaan niin, että ihmissuhteidenkin puinti on hauskaa, kunhan juttu on jo kauan sitten jäänyt historiaan ja asiasta kirjoittaa sillä tasolla, ettei siitä tunnista asianosaisia.
Ymmärrän täysin ettet halua esitellä yksityiselämääsi kun kuitenkin omalla henkilöllisyydelläsi kirjoitat.
Me jäljelle jääneet ATM:t kuitenkin palamme halusta tietää, että kui sää sen teit? Voitaisko me oppia jotain? Olisiko edes jonkinlainen "näin/ei näin" -henkinen postmortemi mahdollinen niin jäisi meille jotain mietittävää?
Voisitko esimerkiksi käsitellä sitä muutuitko jotenkin, aloitko tehdä joitakin asioita eri tavalla, jne?
Nyt se nainen taisi meidän loordin viedä... :(
Lähetä kommentti