Noin 65. päivä: Loppu (1/1)

Tämä taas todistaa, etten minä onnistu missään. En edes epäonnistumisessa. Olemme tunteneet jo yli kuukauden (no, onpa hurjaa, mutta joka tapauksessa), olemme tavanneet muutamia kertoja ja viettäneet kokonaisen viikonlopun yhdessä, hänen luonaan. Vaikka en tiedä, onko tämä virallisesti vielä seurustelusuhde, olen henkilökohtaisesti kuitenkin sillä kannalla, että tässä vaiheessa pettäisin jos hairahtuisin toiseen naiseen. Näin ollen vaikka suhteemme kuivahtaisi kokoon seuraavassa silmänräpäyksessä, julistan minut vetoni häviäjäksi. En tainnut koskaan sopia vedon yksityiskohdista. Luulin, että minulla olisi koko vuosi aikaa.

Lopetin aikoinaan blogini, koska kyllästyin siinä käsiteltyyn tematiikkaan. En kuitenkaan pystynyt pysymään aiheesta erossa, joten perustin tämän blogin. Nyt minua tympii aihepiiri (paitsi Suomi24:ssä on mukava julistaa MATin sanaa) että tämä blogi, eikä minusta ole mitään mieltä kirjoittaa samoista asioista ylemmältä tasolta, vaikka en sinne kuuluisikaan (en ole huomannut muiden naisten kiehnäävän kimpussani, jotta voisin tasonsa tuntevan YTM:n tavoin hätyytellä heitä).

Niin että ei tarvitse ihmetellä, jos en kirjoita.

P.S. Mitään ihmetekoja en tämän saavutuksen eteen tehnyt, vaan kyseessä oli se tavallinen: "tapasimme" ensin eräällä palstalla, sitten sähköpostittelimme, sitten tapasimme oikeasti. Ensimmäinen tapaaminen nyt vain päättyi suudelmiin, vaikka olin normaali itseni: änkyttävä, tilanteesta hämmentynyt ja vaikeuksissa keksiä jotain järkevää sanottavaa. Ehkä se taika oli vaan siinä, että molemmat yrittivät tehdä itseään tykö, eikä toinen odottanut toisen pyöräyttävän toisen sukkia jalassa häikäisevällä olemassaolollaan - eli nainen sattui olemaan sitä mukavaa tyyppiä, joka ei odota miehen olevan hoviviihdyttäjä ja vastuussa kaikesta tekemisestä ja puhumisesta (eli minun ei odotettu olevan ns. ADHD-klovni - Suomi24:ssä joku keksi tällaisen hauskan ja hyvän termin kuvaamaan eräänlaista YTMää).